perjantai 18. maaliskuuta 2011

Unta vain.

Näin unta, että olin taas lapsi. Minut huomattiin. Tunnettiin. Minua autettiin. Minusta välitettiin. Haavani mitätöitiin ja kaikki oli hyvin. Olin onnellinen, rakastettu. Sain hetken aikaa tuntea ja kokea, millaista on olla pikku prinsessa.
Herätessäni haavekuva särkyi tuhansiksi pirstaleiksi. Se oli valhetta. Prinsessa oli kadonnut, juossut muualle leikkimään ja minä olin yksin tuskani, valtavan tuskani kanssa. Annettu ja otettu. Menetin jotain, mitä en uskonut voivani menettää, jotain mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Enkä saa sitä takaisin. Tätä haavaa ei mikään teko voi enää parantaa. Se muuttaa koko loppuelämäni.

                                                                                         © Matt Caplin


-foxheart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti