Kulissit. Niistä on tullut liian tärkeitä. Ne erottavat minut maailmasta, mutta erottavat myös maailman minusta. Kulissien takana olen turvassa, kotona. Yksin, piikittömänä.
Kulissini romahtivat. Pienen hetken ajan olin turvaton, alaston. Korjasin heti tilanteen, mutta nähtyä ei saa näkemättömäksi, koettua kokemattomaksi eikä kuultua kuulemattomaksi. Älkää tulko lähemmäksi, olen vaarallinen! En halua! Pysykää poissa! Haluan itse valita ihmiset elämässäni! Minä päätän, ketkä saavat tuntea minut! Et sinä, eikä hän... Älkää tulko, menkää pois!
Pelkään pienen maailmani puolesta, pelkään kuollakseni! Maailmani on erämaa, jossa vain tyjhyys kaikuu, mutta siellä jossakin olen minä. Ja minua te ette saa tuntea. Menkää siis pois... Kääntykää, älkää palatko. Teitä en sinne halua, teitä en toivota tervetulleiksi. Minä valitsen, ketkä päästän portista. Älkää yrittäkö väkisin sisään! Jos tunkeudutte, olen teidän, mutta en enää itseni. Silloin kuulun teille, mutta kyyneleet poskillani minä taistelen teistä eroon ikuisesti, kunnes te minut päästätte.
En anna anteeksi ikinä... En riivaajalle, korppikotkalle tai kenellekkään, joka haavoilleni visvaa sylkee! En kenellekään, kuka väkivalloin muurini murtaa...
Ja silti olen yksin pimeässä yksinäisyyteni kanssa mieli murtuneena toivoen että joku vielä päätäni silittäisi ja kyyneleeni pyyhkisi. Mutta miten se voisi olla mahdollista, kun te ette näe minua!?
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti