Räplään turkoosin villatakkini helmaa. Se on pehmeä, mutta napit ovat kovat ja valkoiset. Suunpielet nykivät kohti korvia, vaikka jännittää. Maailman paras päivä!
Kaakelipöydällä on kukkia ja valkoinen kermakakku. Isillä on vaaleanvihreä ja kiiltävä paita. Itseasiassa koko päivä on ihan vaaleanvihreä. Hän hymyilee minulle sytyttäessään kakun päälle kolme kynttilää.
Veera ja Kaisa ovat tulleet meille. He eivät juuri nyt kiinnosta minua, sillä nyt on aika puhaltaa kynttilät. Kurottaudun kakun ylle ja isi pitää minua käsistä kiinni, etten kumarru liian syvään.
Veera hymyilee minulle ja kun h-hetki koittaa ja minulla on keuhkot täynnä ilmaa, hänkin kumartuu kakun ylle. Kynttilät sammuvat heti, sillä Veera osaa puhaltaa kovempaa, kuin minä. En ehdi puhaltaa.
Itkettää ja kurkussa on joku iso pala. Isi kysyy, mikä hätänä. Sanon etten saanut puhaltaa. Minä vihaan Veeraa!
Isi sytyttää kynttilät uudelleen ja kehottaa minua puhaltamaan. Isi ei tajua, ettei se ole enää sama asia. Kaikki on pilalla!
- foxheart
no höh >:( kyllä päivänsankarin pitäisi saada kynttilät puhaltaa
VastaaPoista