En jaksa enää.

Viimepäivät ovat olleet helvettiä.
Painajaiset jatkuvat tuttuun tapaansa. Kohta on pakko tehdä jotain. Enkä pidä siitä mitä teen. Pelkään elää. En koskaan tiedä mitä itse teen, en tunne itseäni.
Kukaan ei auta minua, koska kaikki mahdollisuudet apuun ovat häipyneet olemattomiin. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kun ei ole! Miksei kukaan kuule,kun huudan!?
Muserrun kaikkien koulutöiden, kokeiden, arkisten murheiden, painajaisten ja tunteitten alle. En jaksa enää. En vaan kertakaikkiaan jaksa elää. En pysty...
En pysty elämään sitä elämää mikä minulle on annettu ja häpeän sitä. Häpeän etten pysty kunnioittamaan sanaa mikä minulle on annettu. Jotta sanan voisi sanoa, on sitä ennen ja sen jälkeen oltava hiljaistuus.
Niin se vain on. Kuolema on ikuista. Jos päätän niin, paluuta ei ole. Ja siinä ei katumus auta.
Mutta kun haluan tappaa itseni, lopettaa tämän kivun! Elämä on minulle kuolemaa ja kuolema vapautus. Elän rakkailleni. Heille olen omistanut elämäni. Heidän takiaa olen vielä täällä.