Lisää painajaisia... Ei kivaa. Minun piti uhrata itseni minulle tärkeitten ihmisten puolesta.
Tämä tunne... Se on maailman kamalin. Ja se tappaa minut!
Tekisi mieli viiltää... Satuttaa itseään. Rankaista itseään tästä epätäydellisyydestä. Miksi kukaan muu ei tunne näin? Miksi olen ainoa vajaa? Vihaan olla tällainen. Vihaan itseäni. Kunpa olisin normaali! Normaali! Ilman koko elämän kestäviä ongelmia.
Ongelma olen minä. Oma suhautumiseni asioihin. Jatkuvat roolit, joita esitän. Olen liian ailahtelevainen. Vaihdan persoonallisuutta kuin paitaa. Enkä pääse niistä eroon.
-foxheart
tiistai 4. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti